Olinhan näihin toki muutamissa blogeissa ohimennen jo törmännyt, mutta että sain itsekin sellaisen! Kiitos vielä kertaalleen, Jaana. :)
Tämähän pitäisi pistää kaiken taiteen sääntöjen mukaisesti eteenpäin 10:lle kanssablogaajalle, jotka päiviäni parantavat. Moni ehdokkaista on kuitenkin tällaisen saanut jo useammalta taholta, joten jätän eteenpäinlaitoin törkeästi väliin.Surffailen kuitenkin blogeissa isolla satunnaisgeneraattorilla ja yleensä en enää muista kenen blogista lähdin ja mihin päädyin saatikka ketä siinä välissä oli. :(
Mutta palkintohuumasta eteenpäin. Tuttavapiirissä on kuulunut parit vauvauutiset (toiset tosin jo aiemmin, mutta turvallisemmille vesille päästiin vasta tällä viikolla) ja olen mietiskellyt, että mitenkäs uudet tulokkaat toivottaisi tervetulleiksi? Toinen raskautettu on työkaveri ja hänen lapselleen mietiskelin perinteisesti vauvasukkia. Toinen taas lukee blogiani ainakin silloin tällöin, joten ne suunnitelmat jätettäköön salaisuudeksi! :D Langat on kuitenkin jo hankittuna ja malli katsottuna. Onneksi tässä on vielä n. puoli vuotta tehokasta peliaikaa jäljellä, kun nuo neulomukset etenevät nykyään NIIIIIN hitaasti.
Ja hitaasti etenevistä neuleista puhuakseni. Työn alla on edelleen joululahjakynsikkäät. Toinen parista on valmis ja toinenkin jo peukalon yli, eli ei mitenkään hirveästi ole jäljellä. Anopin huivi ei ole edennyt sitten viime kirjoituksen paria riviä enempää. Mies tuossa vienosti vihjaisi, että voisin jossain kohtaa myös ruveta tekemään tykkihuoneeseen suunniteltuja futoninpäällisiä, kankaat kun ovat olleet valmiina jo useamman kuukauden. Totesi kyllä lähes murhaavan ilmeeni nähtyään että voin toki tehdä nämä joululahjat valmiiksi... Voi kun jaloa! :D Perjantaina vietän ylityövapaata ja ajattelin silloin iskeytyä sohvalle neulomukset ympärilläni ja kasa uusia leffoja valmiina pyöritykseen. Ja valmista on parasta syntyä, ainakin kynsikkäistä.
Niin ja vielä flunssasta; lähdin perjantaina aikaisemmin ja painuin suoraan punkkaan. Sieltä noustuani olo oli jo parempi. Lauantaina oli vielä vähän heikko olo, muttei sellaista tautia, mitä ei pieni puusouvi pahentaisi? Isältäni joululahjaksi saamamme puut olivat siis pilkkoutuneet ja saapuneet pihallemme. Niitä sitten roudattiin ihanaisessa talvisäässä puita paikasta a paikkaan b. Tai minä roudasin ja mies pinosi. Ja juuri, kun mies sunnuntaina sai viimeisetkin puut paikoillleen soitti isäni kertoakseen, että taas olisi lavallinen puita valmiina. Jes... Eli sama souvi jatkui vielä sunnuntainakin. Mutta nyt on sitten ensi talveksi puita. Ainakin alkutalveksi!
Kommentit