Iloista jussin jälkeistä aikaa! Sopivasti rupesi sunnuntaina aurinko paistamaan juuri kun olimme lähdössä mökiltä pois, koko pyhä meni sateessa. Jippii! Mökkiremppa eteni sen verran, että maalaukset on nyt pääosin suoritettu. Seuraavalla kerralla on vuorossa jonkinlaisten perustusten teko (= harkkoa kulman alle, kaiketi) ja toivottavasti myös laminointi, jonka jälkeen pääsekin sitten sisustamaan!
Koska makkarin seinä ei tuntunut vaalenevan millään (tilassa ilmeisesti tupakoitu joskus kontin 25-vuotisen historian aikana) ja keittiörempasta oli jäänyt keltaista maalia, tuli makkarista keltainen. Eikös sanontakin kuulu, että jos et voi voittaa niitä, liity niihin.. Vahvistamme siis keltaista!!
Ei tosin kovin voimakkaan keltainen, ei sellasta pirteyttä jaksa erkkikään!
Olohuoneen suhteen oli hieman ongelmia, koska siellä oli päässyt nurkka vuotamaan. No, mies pääsi lankonsa kanssa vähän rälläköimään ja taivuttamaan peltiä ja muuta jännää ja sunnuntaina lähtiessämme nurkka olikin jo kuiva, vaikka siis siihen asti oli satanut aika tauotta. Lyhyillä sivuilla olleet "rännit" oli ilmeisesti kuljetuksessa saaneet vähän osumaa ja sen sijaan, että olisivat johtaneet veden maahan, vesi menikin katon kautta seinän väliin. Mutta nyt pitäisi siis olla kunnossa.
Kuva näyttää todellisuutta pahemmalta, ihan noin suurelta alalta ei sentään päässyt kastumaan, vaan on ilmeisesti kastunut jo aiemmin. Mutta eipä tuo uretaanilevy juurikaan taida homehtumaan päästä, joten olemme toiveikkain mielin.
Olohuoneesta tuli siis kuvan mukaisesti valkoinen.
Näkymä vesivahinko-nurkasta ovelle ja makkariin päin
Näkymä mökin ovelta. Mökkialueella (joka nykyisin tunnetaan myös Camping-alueena..) oli viikonlopun aikana useampikin rakennustyömaa käynnissä. Takana näkyvän päärakennuksen eteen on nousemassa isompi terassi ja kuvasta vasemmalle nousi vielä sunnuntaina varastorakennus.
Miehen siskonpoika oli työmaan innokkain ja tehoikkain työntekijä! Poika ei pysähtynyt kuin syömään ja nukkumaan, muuten oli menossa koko ajan. Tässä äitinäs kanssa tasoittamassa "meidän mökille" johtanutta hiekkapolkua. Useimmiten varustuksena oli myös työmaalla tuikitarpeellinen PuuhaPete-kypärä, mutta ilmeisesti pikku-puuhaaja on tässä kohtaa katsonut homman olevan niin turvallista, että sitä voi tehdä myös kypärättä.
Mutta kyllä se remppa siitä etenee! Hirveä hinku olisi päästä taas jatkamaan, mutta pitää vielä pari viikkoa odottaa. Tänään juuri nauroinkin miehelle, että olisiko koskaan uskonut kuulevansa mun sanovan, että "mutkun mä haluun mennä mökille!!"? Kuulemma ei olisi uskonut. :D
Käsitöissä on kesken sukat ja neulepaita. Edelleen. Faijakin tilasi uudet huopatohvelit synttärilahjaksi.. hmm, kiirettä pitää! Varsinkin kun neuloo sen 15 min kahdessa viikossa. Huoh.