Huomenna olisi siis synttäri-tuparit tiedossa, kaksin kattauksin. Ensimmäinen kattaus on klo 14 vanhemmille ja sisaruksille. Klo 18 vaihtuu sitten ohjelma "vapaammaksi" ja kaverit valtaavat paikan. Tehtävänjako valmisteluissa on selvä: mies siivoaa ja minä leivon. Ja leivon. Ja leivon. Valmistelut kun eivät ole ihan sujuneet niin, kuin olin ajatellut. Omasta laiskuudesta taas kaikki kiinni. Ärsyttävää.

Tänään pitäisi siis tehdä 3 suolaista piirakkaa, mokkapaloja, lihapullia, täyttää täytekakut, kasata voileipäkakku, etsiä kahvikupit, silittää pöytäliinat, kattaa pöytä... JA istua duunin seminaaripäivässä puoli kuuteen. Koska kotimatkaan menee aina se n. tunti, pääsen noiden töiden kimppuun aikaisintaan puoli seiskan pintaan -> pitkä ilta edessä. No, onneksi kaikki osa-alueet ovat sellaisia, että yhteen hommaan ei kauaa mene. Paitsi ehkä tuohon voileipäkakkuun. :D

Tätä listaa katsoessa ja paniikin noustessa en voi käsittää, miten perheenäidit suoriutuvat kaikesta? Blogistania on täynnä upeita käsityö- ja leivontablogeja, joissa ahkerat äidit tuntuvat tekevän ympäripyöreitä päiviä täysin "coolisti". Upeita luomuksia syntyy huimaan tahtiin ja samalla hoidetaan lapset, koti ja työkin. MISTÄ he saavat kaiken sen energian? Vai onko kyse järjestelmällisyydestä? Mää en tajua...

No, nyt lienee kuitenkin pakko jatkaa töitä, että ehtii tehdä jotain ennen seminaarin alkua. Jään ihmettelemään.