Ja eilen saapui Rebekan paketti:
Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta tuossa on siis:
- tekemistä (ristikkolehti)
- ravintoa (karkkipussi)
- koristeita (tuoksuhommeli)
- kauneutta (kaulakoru)
- sekä tietysti hyötyä (silmukkamerkit).
Ihana paketti, kiitos vielä Rebekka!!
Muutama lähikuva:
Norsun selässä on reikä, johon "tuoksuhommelin" voi laittaa.
Ihania silmukkamerkkejä. Enkelit lähtevät äidille joululahjaksi mutta kukat ja tuon keskimmäisen pidän tiukasti itse!!
Tänään olen vain leiponut huomisille synttäreille. Ohjeet oli pitkin nettiä, kuten aikaisemmassa postauksessani totesin ja paniikki oli pienoinen, kun vuodatus ei aamulla tuntunut nousevan millään. Enhän tietenkään ollut printannut ohjeita etukäteen... Onneksi kuitenkin nousi hetkittäin ja sain ohjeet talteen!!
Ja sitten vuodatus:
Eilen tuli töissä pienoinen paniikki vastaan, joka jatkuu edelleen. Olen avustanut yhtä työntekijäämme tarkoituksena oppia hänenkin hommiaan. Eilen kyseinen työkaveri sitten sanoutui irti. Osaan toki osan hänen tehtävistään, mutta valtaosa on täysin vielä täysin pimennossa!! Ja koska olen kuitenkin tehtäviä opetellut, tarjottiin paikkaa minulle. Kieltäydyin kohteliaasti, sillä osaamiseeni nähden hommat ovat aivan liian vaativia. Lisäksi olen vasta päässyt kärryille nykyisistä töistäni, joten uuden opettelu ja vieläpä noin valtavan määrän, ei juurikaan kiinnosta.
Lähtevän henkilön esimies oli ymmärtäväinen (tai ainakin esitti sellaista) ja totesi, että homma todennäköisesti sitten ulkoistetaan. Lupasin olla siinä apuna, mutta epätoivo iski silti iltapäivällä. Ulkoistusta tuskin saadaan kovinkaan nopeasti tehtyä joten mun ainoana tehtävää tuntevana pitää tehtävää hoitaa. Ja omat hommat tietysti siinä sivussa. Mitä siitä, että kyseessä on täyspäiväinen homma. Pelkään myös, että kieltäytymiseni saattaa vaikuttaa tulevaisuuteeni.
Illalla purin mieltäni miehelle, joka ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Hänellä itsellään on alansa erikoisosaamista, joten uusi työpaikka löytyi helposti. Itse taas olen tehnyt nykyisessä duunissa vähän sitä sun tätä, eikä minulla ole mitään erityisosaamista tahi koulutusta, joka erottaisi minut massasta. Tästä seuraa ikuiset "mikä musta tulee isona"-ahdistukset ja epätoivo vaan kasvaa kasvamistaan.... Jippijee.
No, asialle en kuitenkaan juuri nyt mitään mahda. Pitää vaan odotella, että omalle esimiehelleni on uutinen ilmoitettu ja kerrottava sitten hänelle huoleni. Josko siitä olisi jotain turvaa jatkoa ajatellen. [/vuodatus]
Ja nyt jatkamaan jauhopussiterapiaa...
Kommentit