Koko viikko on ollut vähän hiljaiseloa ja varsinkin keskiviikon jälkeen ei omat asiat ole tuntuneet niin tärkeiltä, että olisi tullut päivitettyä. Mutta niinhän nuo sanotaan, että elämä jatkuu. Jokelan tapaus kosketti, kun saman kunnan alueella kuitenkin tapahtui. Yksi tuttu on koulussa yläasteella, mutta oli selvinnyt fyysisesti vahingoittumattomana. Henkisesti taisivat kaikki olla uhreja.

Tällaisten tapausten yhteydessä alkaa oikeasti ärsyttämään oma herkkyys. Asia ei sinällään koskettanut minua, mutta niin vaan tuli nyyhkittyä useampaan otteeseen. Sama homma tsunamin iskiessä: ketään tuttua ei ollut siellä päinkään, mutta vuolaasti vollotin tv:n ääressä ja annoin rahaa jokaiseen keräyspisteeseen, mitä vain matkalla näkyi. Katastrofien yhteydessä tämän jotenkin vielä ymmärtää, mutta että mainoksien kohdalla! Eräskin särkylääkemainos, missä on pieni elefantti saa jo muistellessa kyyneleet silmiin. Tosi normaalia...

Käsityöaiheesta: ensimmäinen pari kynsikkäitä on modausta ja päättelyä vaille valmis. Tosin päättelen ensin ja modaan sitten, koska tuunaustarvikkeita ei vielä ole kaupasta haettu. Kuvia on tiedossa varmaan vasta joulun jälkeen, varmuuden vuoksi. Tänään puikoille päätyy joko kynsikkäät nro 2 tai kylykavereiden saippuapussi. Huomenna on vuorossa saippuan keittelyä! Tai no, valmis massa sulatetaan vesihauteessa, jonka jälkeen siihen yhdistetään tuoksu ja väri.

Rempparintamalla pitäisi jatkaa vessan remontointia. Pöytälevy puuttuu edelleen, kun joku remppaporukasta on ollut vähän laiskalla tuulella... *viheltelyä*. Mutkun-iltaisin-on-aina-niin-pimeetä-ja -kylmää-ja-ulkona-pitäisi-sahata-niin-eihän-sitä-pysty...

Mutta josko sitten jatkaisi viikon viimeistä työpäivää? Aurinkoista viikonloppua!