Se olis sitten taas maanantai. Vuoden toinen viikko jo kovassa vauhdissa! Nooot! Aamu on ollut jotenkin erityisen hankala, motivaatio, elikkäst nappa on jossain karussa. Korian vieressä taitaa olla paikkakunta nimeltään Nappa, oliskohan se siellä? Pitäiskö käydä katsomassa ja kurvata samalla Korian ABC:n kautta? :D

Työnteko tuntuu erityisen tahmealta. Viimeinen kuukausi on ollut sen verran kiireistä, että akku alkaa olla tyhjä ja sitä myötä kiinnostus koko duunia kohtaa on onnistunut häviämään aika täydellisesti. No, näitä on nähty ennemminkin. Aiemmin ei kuitenkaan ole näin vahvana kytenyt ajatus uudesta työpaikasta... Muutamaa paikkaa olen hakenutkin, mutta eivät ole natsanneet. Toisaalta tuntuu hölmöltä lähteä sinällään hyvästä vakkariduunista vain lyhyemmän työmatkan takia, mutta toisaalta oman ajan arvostus on sen verran korkea, että idea tuntuu hetkittäin loistavalta.

Oloa ei ainakaan helpota tuo valkoinen höttö, mitä pihalla tällä hetkellä tulee taivaan täydeltä. Kun päivittäin taistelee hirveässä tuulessa matkansa bussipysäkille, ei lisäesteet, kuten lumi, kiinnosta pätkääkään. Ollaankin duunikaverin kanssa naureskeltu, että kaikkien lumifanien pitäisi viettää yksi talvi täällä; loppuisi moinen lumen perään haihattelu samointein! Eli ei, en todellakaan ole lumen ystävä.

Viikonloppu oli onneksi ihana. Perjantaina kävin kääntymässä työpaikan pikkujouluilla. Siinä kohtaa kun uuden toimitusjohtajan "pikku" puhe oli kestänyt reilun tunnin, katsoin parhaaksi kadota paikalta. Tosin hyvästä syystä, sillä vietimme perjantaina (tosin ilman ihmeempiä juhlistamisia) miehen kanssa yhdessäolon 11-vuotispäivää. Lauantaina sain taas uudet hiukset ja käväisin pikaisesti yhdessä pikku lankakaupassa. *vihelt*. Saimme myös uuden jääkaapin paikoilleen.Sunnuntai puolestaan oli aktiivisempi kuin on aikoihin nähty! Kaikkea kauan roikkunutta tuli puuhattua ja fiilis oli hyvä.

Viikonlopun aikana sain myös yhden myöhästyneen joululahjan valmiiksi ja toimitettua; koon 46 saapassukat seiskaveikan jättiraidasta (sinisävyisestä). Lankaa kului tasan 150 g, tosin raidoituksen vuoksi jouduin avaamaan toisenkin kerän. Kaksi muutakin myöhästynyttä joululahjaa etenivät. Jouduin anopin huivin mallin vaihtamaan ja kun ei telkkarin edessä tuntunut homma etenevän, sulkeuduin huoneeseeni ja keskityin vain ja ainoastaan neulontaan. Vähitellen alkaa mallikerta iskeytyä tajuntaan, joten ehkä uskallan vielä jossain kohtaa palata telkkarinkin eteen neulomaan?

Niin ja ihminen - hiiri taistelua johtaa edelleen ihminen. Tai tosi ovelat hiirut! yhtään uutta saalista ei viikonlopun aikana saatu, eikä ruokiakaan ollut pöydiltä kadonnut. Liekkö sitten kyseessä tosiaan ollut siveellinen poikamies, vai kerääkö perhe vasta joukkojaan vastaiskua ajatellen?

Nyt kuitenkin työn pariin. Iloista viikkoa kaikille!