Nyt ne pakkaset sitten löysivät tännekin päin Suomea. Olisivat mun puolesta saaneet jäädä tulematta. En ole ollenkaan pakkasen ystävä, enkä lumestakaan pidä muuta kuin jouluna. Saattaa johtua lapsuuden talvista; asuttiin maalla, bussipysäkille n. kilometri (ei siis paha lainkaan), mutta se auraamaton tie ja puolen metrin umpihanki... Tai vaihtoehtoisesti peilijäiinen hiekkatie. Oih noita muistoja... :D

Tiistai lähti käyntiin ikävän päänsäryn kanssa, joka alkoi niskasta, mutta heittää etiäisiä pitkin päätä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että oikea silmä haluaisi poistua paikaltaan. :'( Toivotaan, että särkylääkkeet tepsivät!

Eilen oli taas ompelukurssi. Sain hihat ja vuoren kiinnitettyä toisiinsa ja mallattua vähän taskujen paikkaa. Mähän en siis osaa edetä itsenäisesti yhtään, joten edistyminen kurssilla on tosi hidasta, kun opettajan pitää muitakin jeesiä. Mutta ehkäpä huhtikuuhun mennessä, kun kurssi loppuu, on takki valmis? En kurssille sen suuremmalla agendalla varustautuneena edes lähtenyt, joten jos tuon takin saan valmiiksi, on sekin jo saavutus. Tosin viime aikoina kadonneet +30 senttiä ympäri vartaloa toivottavasti myös pysyvät poissa ja saavat lisää senttejä kavereikseen, joten ehkäpä takkia joudutaan viimeisellä kerralla jo pienentämään? Jos oikein positiivisesti yrittäis ajatella?

Liivikin eteni eilen muutaman sentin. Alku näyttää lupaavalta! :)