Tänään iski harvinaislaatuinen reippauspuuska aamulla. Mies lähti aikaisin kurssille ja nousin samaan aikaan. Kymmeneen mennessä olin saanut pyykkivuorta tuhottua jo melko tehokkaasti silittämällä ja aamupalakin oli nautittuna. Tässä kohtaa yllätinkin sitten niin itseni, kuin kanssakulkijatkin: puin lämpimästi päälle, nappasin kameran mukaan ja lähdin ULOS! KÄVELEMÄÄN! Mut tuntevat tietävät, että silloin on jo jotain pahasti vialla, jos mä ihan omatoimisesti lähden kävelylle. :D

Suuntasin läheisen koulun ohi suuntaan, jossa en vielä tämän 1,5 vuoden aikana ole käynytkään, kun luulin ettei siellä ole mitään. Google maps kuitenkin kertoi, että siellä ihan oikeasti saattaisi jotain ollakin, eli koulun ohi ja metsään. Hetken tallusteltuani pääsinkin pellon reunaan. Eikun matkaan, veli hopea, ja jatkoin pellonreunaa eteenpäin. Kamera oli siinä kohtaa jo kaivettu laukusta ja ensimmäiseksi muistikortille tallentui tällainen:
2995512042_c2e05d87fa_o.jpg
Puolukka (???) loisti kirkkaan kuuraisena kuolleiden lehtien joukosta.

Pellon toinen reuna lähestyi uhkaavaa vauhtia ja katsoin parhaaksi sulloa kameran takaisin laukkuun. Metsikössä odottikin iloinen yllätys. Joka toinen mätäs oli kuiva ja joka toinen litimärkä. Erinäisiä akrobaattisia liikkeitä suorittaen pääsin kuitenkin eteenpäin ja hetken kuluttua löysinkin itseni keskeltä totaalista ryteikköä... Autojen hurinaa kuului kuitenkin kaukaisuudesta ja koska en todellakaan ollut tässä ajassa vielä kovin kauaksi kotoa ehtinyt, en kauheasti tilapäisestä eksymisestäni murehtinutkaan. Jatkoin läpi ryteikköjen (tässä kohtaa mies muuten olisi alkanut huomautella reittivalinnoistani; jostain syystä mä valitsen AINA sen ryteikköisimmän reitin, jos vaan lähdetään polkua pitkin metsään. :D) ja kun edessäpäin alkoi kuulua lasten kiljahtelua, lähdin seuraamaan ääniä. Äänet johtivatkin metsäpolulle, jota pitkin lähdin takaisin kohti peltoa.

Aurinko ei vielä ollut ehtinyt lämmittää pellonreunaa, joten sieltä löytyi kaikkea kivaa kuvattavaa:
2994673049_0b47150e8b_o.jpg

2994673127_6543d6403a_o.jpg

2995512314_84eb18b721_o.jpg
Pieniä jäätyneitä lammikoita oli siellä sun täällä, mutta tässä oli hauskimmat pyörteet! :D

Pääsin taas pellon reunaan ja ajattelin lähteä katsomaan, josko sen toisesta reunasta pääsisi takaisin metsään helposti (Arvatkaas, miksi mies niitä mun reittivalintoja arvostelee?? :D). Vastassa oli kuitenkin oja, jonka yli en omin voimin olisi päässyt, eli jatkoin matkaa pellon reunaa pitkin. Muitakin oli liikenteessä ja kohteliaat huomenet vaihdettuamme pyysin, josko saisin ottaa toisesta vastaantulijasta kuvan. Luvan saatuani viritin kameran ja nappasin tämän alla olevan:
2995511804_b0fb5d4410_o.jpg
Tämän tarkempaa kuvaa ei kaverista sitten saanutkaan, kun lähti heti kameran äänen kuultuaan tulemaan innokkaasti kohti tutustumaan sekä minuun että kameraan... Mutta vallan kiltti ja söpö vuhmi oli kyseessä.

Matkani jatkui ja näin metsässä hienon usvaisen aukean. Harmittelin, että aukea oli hieman liian kaukana kuvattavaksi ja oja vieressäni oli edelleen liian leveä. Oja onneksi kapeni pian ja pääsin sen yli hyppäämään. Usvainen aukea ei kuitenkaan ollut usvainen aukea... Kyseessä oli kyllä aukea, mutta "usvan" muodosti aukealla oleva pieni risukko! Ne olivat niin kuurassa, että näytti, kuin metsän välistä olisi noussut usvaa.
2995511694_0d7fcbec60_o.jpg

Tässä vaiheessa seikkailua en enää uskaltanut lähteä syvemmälle metsään vaan lähdin kotimatkalle. Viereisen koulun pihalla oli vielä hauska "savuava seinä":
2995511430_090db3e76d_o.jpg
Mikä lie peliseinä oikeasti onkaan, mutta lämpimässä auringonpaisteessa se suorastaan höyrysi. Kotona sitten kuppi kuumaa ja kirjeen kirjoitusta, kunnes ryntäsin uudelleen ulos haravoimaan loput lehdet. Taitaa illalla uni maittua. *haukoti*

Hauskaa sunnuntai-iltaa!